Kasettisoittimet ja nauhuri

Retro-kasettinauhuri

80-luvun klassikko elää yhä. Monet ajan mittaan kehitetyt teknologiat äänen toistamiseen ja tallentamiseen ovat poistuneet käytöstä ja vanhentuneet. Viime aikoina erityisesti minidisk ja cd:t ovat kärsineet tästä. Toisaalta on myös teknologioita, jotka ovat selviytyneet kehityksestä huolimatta epäkäytännöllisyydestään ja tehottomuudestaan. Esimerkiksi vinyylilevy voi kiittää musiikkiharrastajia kaikkialla maailmassa siitä, että siitä on tullut kuolematon julkaisumuoto. Sama ryhmä pitää myös kasettinauhaa elossa, ja siinä on vinyylejä muistuttava low-fi-ääni. Sillä voidaan kuitenkin sanoa olevan laajempi kannattajakunta. Tämä johtuu suurelta osin kasettinauhurista, jolla on enemmän toimintoja ja käyttömahdollisuuksia kuin levysoittimella.

Kasettinauhuri voi sekä tallentaa että toistaa kasettinauhoja, ja siinä on usein radio. Lisäksi se on käytännöllisempi ja sen retrodesign sopii useampiin ympäristöihin. Jos haluat avata amerikkalaisen diner-ravintolan, se sopii sinne hyvin, tai jos toimistolla on liian vähän viihdykettä, se toimii myös siellä. Se on myös hyvin lapsiystävällinen ja voi olla upea lelu, joka viihdyttää lapsiasi tai lapsenlapsiasi tuntikausia. Nauhureita ja kasettinauhureita on tarjolla laaja valikoima, ja niiden toiminnallisuus ja design sopivat jokaiseen makuun. Jos olet kiinnostunut avantgarde- tai kokeellisesta musiikista, nauhuri sopii erinomaisesti myös field recording -tallennuksiin.

Kasettinauhurin ääni

Rakkaus on harvoin rationaalista. Katsokaa vaikka kasettinauhaa. Tämä analoginen teknologia, jossa tallennetun äänen tallentamiseen ja säilyttämiseen käytetään metallijauhepinnoitetta ohuella muovikalvonauhalla, kehitettiin saksalaisessa BASF-yrityksessä 1930-luvulla. Siitä tuli nopeasti kaikkien saatavilla oleva teknologia äänitysstudioissa, ja se pysyi valtaistuimella neljännesvuosisata sitten asti, jolloin digitaalinen teknologia syrjäytti sen niche-asemaan. Kasettinauhuri ei pysty kilpailemaan tietokoneen kristallinkirkkaan äänen kanssa, eikä binäärinen numerosarja heikkene ajan myötä kuten ohut muovikalvo – eikä sitä myöskään tarvitse kelata takaisin.

Musiikkiteollisuuden puristit, kuten D'Angelo ja tuottaja/artist Steve Albini (Big Black, Shellac), vannovat edelleen kelanauhureidensa nimeen. Analogisen vahvistimen ääni analogisella nauhalla tuottaa luonnollisen kompressoinnin, joka vähentää kovia siirtymiä ja antaa lämpimämmän äänen. Monet muusikot suosivat myös analogian kurinalaista menetelmää: yhtyeen on keskityttävä äänitykseensä, sillä virheiden korjaaminen nauhalta on hankalaa. Ja vaikka kasettinauhoilla on joitakin epämiellyttäviä kulumistapoja, ääni voi säilyä vuosikymmeniä, jos niitä käsitellään asianmukaisesti.

Se, että yli 80 vuotta vanha teknologia on edelleen monien tämän päivän äänitysten ensisijainen valinta, kertoo erityisestä rakkaudesta, olipa se kuinka irrationaalista tahansa. Kaipaatko sinäkin takaisin menneisyyteen? Osta nauhuri tai kasettisoitin ja kaiva vanhat TDK-kasettinauhasi esiin kätköistä.