Kassettisoittimet

Retro kasettinauhuri

80-luvun klassikko elää yhä. Monet ajan myötä kehitetyt teknologiat äänen toistamiseen ja tallentamiseen ovat poistuneet käytöstä ja vanhentuneet. Viime aikoina tämä on koskenut erityisesti minidiskejä ja CD-levyjä. Toisaalta on myös teknologioita, jotka ovat selviytyneet kehityksestä, vaikka ne ovat epäkäytännöllisiä ja tehottomia. Esimerkiksi vinyylilevy voi kiittää musiikin harrastajia kuolemattomuudestaan julkaisumuotona. Sama ryhmä pitää myös kasettia hengissä, sillä siinä on low-fi-ääni, joka muistuttaa vinyylejä. Sillä voi kuitenkin sanoa olevan laajempi fanikunta. Tämä johtuu suurelta osin kasettinauhurista, jolla on enemmän toimintoja ja käyttötarkoituksia kuin levysoittimella.

Kasettinauhuri voi sekä tallentaa että toistaa kasetteja, ja se on usein varustettu radiolla. Lisäksi se on käytännöllisempi ja siinä on retrodesign, joka toimii monissa ympäristöissä. Jos haluat avata amerikkalaisen dinerin, se sopii hyvin, tai jos sinulla on liian vähän viihdettä toimistossa, se toimii myös siellä. Se on myös erittäin lapsiystävällinen ja voi olla upea lelu, joka voi viihdyttää lapsiasi tai lapsenlapsiasi tuntikausia. Nauhureita ja kasettinauhureita on laaja valikoima, ja niiden toiminnallisuus ja muotoilu sopivat jokaiseen makuun. Jos olet kiinnostunut avantgardesta tai kokeellisesta musiikista, nauhuri on myös ihanteellinen kenttä-äänityksiin.

Kasettinauhurin ääni

Rakkaus on harvoin rationaalista. Katsokaa vain kasettia. Analoginen teknologia, joka käyttää metallijauhepinnoitetta ohuella muovikalvolla tallentamiseen ja äänitetyn äänen säilyttämiseen, kehitettiin saksalaisen BASF-yhtiön toimesta 1930-luvulla. Se levisi nopeasti yleiseen käyttöön äänitysstudioissa ja hallitsi alaa neljännesvuosisadan ajan, kunnes digitaalinen teknologia syrjäytti sen. Kasettinauhuri ei voi kilpailla tietokoneen kristallinkirkkauden kanssa, eikä binäärilukujono heikkene ajan myötä, kuten ohut muovikalvo tekee - eikä sitä tarvitse kelata takaisin.

Musiikkiteollisuuden puristit, kuten D'Angelo ja tuottaja/taiteilija Steve Albini (Big Black, Shellac), vannovat yhä kelanauhureidensa nimeen. Analogivahvistimen ääni analogisella nauhalla tarjoaa luonnollisen kompression, joka minimoi kovat siirtymät ja antaa lämpimämmän äänen. Monet muusikot suosivat myös analogin kurinalaista menetelmää: bändin on keskityttävä äänitykseensä, koska virheiden korjaaminen nauhalla on hankalaa. Ja vaikka kaseteilla on joitakin epämiellyttäviä heikkenemistapoja, ääni voi säilyä vuosikymmeniä, jos niitä käsitellään oikein.

Se, että yli 80 vuotta vanha teknologia on yhä monien nykypäivän äänitysten suosikki, on todiste erityisestä rakkaudesta, olkoonkin kuinka irrationaalista tahansa. Jos sinäkin kaipaat menneitä aikoja, hanki nauhuri tai kasettisoitin ja kaiva vanhat TDK-kasettisi esiin.